Olen nyt asustellut täällä Amerikan mantereella ja reilut seitsemän kuukautta ja päätin nyt vähän jakaa jos jonkinlaisia outouksia joihin olen törmäillyt. Voisin myös pyydellä anteeksi blogihiljaisuutta ja keksiä jotain laimeita tekosyitä, mutta en nyt jaksa. Suomenkielen tasoani pyydän kyllä anteeksi etukäteen, kun sitä englantia mussuttaa täällä päivästä toiseen niin kyllä se kielioppi alkaa vähän lipsumaan. Turhaan sitä koulua käytiin 10 vuotta. Täytynee viellä mainita, että jotkut näistä saattaa olla aika Twin Falls, Idaho -specific, mutta uskon että kyllä nämä osittain pätee kaikkiin jenkkilän kolkkiin.
1. The pledge of allegiance- Joka aamu ensimmäisellä tunnilla käännetään käsi sydämmellä nokat kohti tähtilippua ja vahvistetaan itse kunkin isänmaallisuutta toistamalla outouksia vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
2. Autot - Kaikilla on avolavat ja ne on enemmänkin laivoja kuin autoja. Myöskin kaikki ajaa joka paikkaan, ja ihmisiä on kiva järkyttää sanomalla että on monesti ollut junassa tai muussa vastaavassa, ihmeellisessä joukkoliikennevälineessä.
3. Small talk- Tälläisen perisuomalaisen sosiaalisen hylkiön, joka bussipysäkillä normaalisti seisoo 50 metrin päässä siitä toisesta kylmissään värjöttelevästä olennosta on aina joskus hieman hankala ymmärtää miksi kaikki tuntemattomat mummelit ja kassaihmiset haluaa aina hirveesti jutella sulle elämän ihmeyksistä.
4. Postilaatikot- Jos haluat lähettää rakkauskirjeen naapurin pojalle, kannattaa läimäyttää kuoreen samantien postimerkki ja viedä se kiltisti postiin, koska jos päätät kajota naapurin laatikkoon itse, olet tehnyt rikoksen. Vankilaan!
5. Rangaistukset- Jos sut napataan jalkakäytävälta viinapullon kanssa, se on meilkeinpä lippu nuorisovankilaan. Samoin jos Pekka K. Poliisisetä (K niinku korruptoitunut) näkee jonkun rähmäisen alaikäisen ihmisen huitelemassa ympariinsä kello 23 jalkeen, saat kyydin kotiin. Ylipäätään pikkurikoksista rangaistaan tosi helposti ja poliisit on aivan liian virkaintoisia.
6. Ruoka- Tähän tulee muutama ranskalainen viiva perään, koska tämä kyseinen aihealue meitä kulinaarisnobeja suomalaisia tuntuu kiinnostavan eniten. Yleisesti, kyllä täälläkin osataan kotiruokaa tehdä, mutta täytyy sanoa että aika paljon ne tukeutuu muunmuassa leivontamixeihin ja pakasteisiin. Meksikolainen ruoka on tosi suosittua ja niin on pikaruokakin.
Sidenote: Mac and Cheese on järkyttävää.
- Pikaruoka- Okei, kaikkihan tietää että jenkit on ulkona syömisen ja pikaruoan ystäviä. Siellä te nyt naureskelette kun joku vahvistaa teidän olettamukset, mutta muistakaa että kyllä tekin siellä hesessä ja amarillossa osaatte ravata aika harvaan. Se, että on enemmän vaihtoehtoja mistä valita ei ole ongelma, vaan taivas. En tiedä miten tuun pärjäämään ilman meksikolaiset juurensa kadottaneen Taco Bellin taideteoksia tai Sonicin pirtelöitä. Okei, on se epäterveellistä, mutta niin se on muuallakin maailmassa.
- Juomat- Jos jossain pikaruokalassa ostat juoman, ne antaa sulle mukin ja saat ite hakea sen hanasta. Ja sen mukin uudelleen täyttäminen on ilmaista! Ja sen mukien koot luonnolisesti vaihtelee sormustimen ja ämpärin välillä. Ravintoloissakin maksat vaan siitä yhestä lasillisesta, ne täyttää sen sulle ilmaiseksi.
- Lemonade- Mmm mmm MMM mm mm 5/5.
- Välipalat- Täällä toi ''snacking- kulttuuri'' on aika vahva ja pikkunälän tyydyttämiseen löytyy muutakin kuin danonea. Löytyy sipsejä, suolaisia ja makeita keksejä (nam oreot) ja lista vaan jatkuu. Miksei kenelläkään ole koskaan banaaneja?
- Kana- Siis jenkit ei rakasta mitään muuta yhtä paljon kuin kanaa. Paitsi ehkä kuolleita lehmiä. Mutta siis kanaa löytyy joka paikasta jokaisessa mahdollisessa muodossa, eikä tarvita edes mäkkärin possua provosoimaan kansaa syömään näitä siivellisiä elukoita.
- Puhtaus- En luota ihan kaikkeen mitä täällä syön. Kaikki värikkäät paketit ilman ''organic'' leimaa haiskahtaa aika viimeisen päälle prosessoiduilta. Uskoisin että näiden luomusafka on aika lähellä sitä pöperöä joka on normaalia, mutta silti viellä ei-luomua suomessa. Eli meidän luomuruoka on joitain superruokaa. Noh, ruisleipä ainakin.
7. Verot- Kun sitä ALVia ei vaan voi laittaa siihen hintalappuun. Se kuuden prosentin yllätys tuleekin sitten kassalla.
8. Viltit- 1. Ei täällä nukuta peittojen kanssa, vaan vilttien. Se heitetään lakanan päälle, ja voitte vaan arvailla kuinka solmussa (tai toisella puolella huonetta toinen niistä on) aamulla. Onko pussilakanat oikeesti niin kovin ihmeellinen keksintö? 2. Jokaisesta talosta ja autosta löytyy vähintään 700 erilaista vilttiä, joita sitten raahataankin kaikkialle. Ei ole ollut vaan kerran tai kaksi kun oon nähnyt jonkun koulussa viltti päällä.
9. Pukeutuminen- To be fair, asun täällä kuvainnollisesti aika syvällä Kehä 3:sen ulkopuolella, joten tää ei todennäköisesti päde suurkaupunkeihin. Tai siis ei todellakaan päde, näin New Yorkissa niin tyylikkäitä ihmisiä että tuli ihan tippa linssiin. No mutta asiaan. Näiden mielestä meitsi pukeutuu tosi oudosti koska käytän mustia pillifarkkuja ja joskus mietin vähän mitä laitan päälle sen sijaan että vetäsisin aamulla koulun logolla varustetun miesten t-paidan päälle, sori. Nää tykkää myös hirveesti käyttää sinisiä farkkuja ja huppareita. Ei mitään väliä onko 10 astetta lämmintä vai -10'C, nää vetelee ympäriinsä huppareissa, takeista ei tietoakaan.
10. Tipit- Okei, ymmärrän että kun tarjoilijat saa pyöreesti liksaa 2,5 dollaria per tunti, suurin osa niiden tuloista tulee kuin tuleekin tipeistä, mutta jos meen kampaajalle leikauttamaan hiukset tai ostamaan kahvin huoltsikalta, tulee vaan paha mieli jos ei tyhjennä viimesiä käteisiä siihen ''Anna rahaa tai olet paha ihminen'' -purkkiin. Suomalainen hämmentyy kun siltä pyydetään ekstraa. On yllätysverot ja tipit, eihän sitä itselle jää mitään! (Huomatkaa koko postauksen lievästi sarkastinen sävvy, älkää olko liian tosikkoja.)
No mutta Jenkkiläisyyksistä... toisiin Jenkkiläisyyksiin. Eli kuten aikaisemmin jo maintiksinkin, on täällä hengailtu nyt jo melkeen 8 kuukautta, joka meinaa että mulla on vaan noin 2 kuunkiertoa jäljellä ja paniikki kasvaa. On niin paljon tehtävää ja nähtävää ja opittavaa. Melkeen jouluun asti mentiin sellaisella jillailuasenteella, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään että tämä koko ''elämä vuodessa'' kupla puhkaistaan kohta ja tulevaisuus odottaa. On kaikenlaisia velvollisuuksia ja se aikuisuuskin koputtelee oveen kohta. Hui.
Mun vuosi on ollut aivan mahtava. Tulee ikävä ihmisten avoimuutta ja sipsivalikoimaa. Oon tavannut niin hienoja tyyppejä ja saanut aivan mahtavia kavereita. Ne ei varmaan päästä mua edes lähtemään, ja pistäisin ne kaikki mun matkalaukkuun jos vain voisin. Mulla ei ole ollut mun perheen kanssa minkäänlaisia ongelmia ja ne on aivan huipputyyppejä. Olen tullut ekasta päivästä lähtien niiden kanssa toimeen paremmin kuin hyvin, enkä oisi voinut toivoa parempaa. On tässä varmaan kasvettukkin jonkun verran, ainakin leveyttä jos ei henkisesti. He he.
Kyllä sinne perämetsäänkin kuitenkin kaipaa aina välillä. On sitä Suomea oppinut arvostamaan aivan uudella tasolla. Sitä huomaa että on se suomalaisuus hakattu meitsiin aika syvälle. On ne mörököllit jotka välttelee toisiaan dösäreillä kuitenkin mun kansa. Ei tarvitse varoa sarkastisuutta niin kovin paljon ja lätkä ei koskaan mene päällekkäin koulun kanssa. Ja mun kaverit on siellä, tykkkään mun kavereista. Ne on intellektuellia porukkaa jotka tajuu mun väsynyttä läppää. Tai ei ehkä tajua, mutta ainakin kestää. Ja on mun äippä, iskä ja sisaruksetkin kuitenkin okei, että kyllä niitäkin olisi ihan mukava nähdä välillä. Ja sitten se suhteellisen looginen koulutusjärjestelmä ja kivat, kiinnostavat aineeta, ruisleipä, letut ja metsät. Täällä hengailen siis aikalailla aavikolla, ei täällä puut niin vaan kasva.
Mulla on nyt elämä molemmilla mantereilla. On kavereita täällä ja on kavereita siellä, on perhe ja on koulu (vaikka täällä en nyt sitä otakkaan kovin tosissani, sori). Tulee olemaan niin outoa jättää tää kaikki taaksensa kun hyppää kesäkuussa siihen lentokoneeseen. Kaikki vaihatrit panikoi keväällä, joten oon nyt tosi mainstream ja selitän teille samat jutut kun joka ikinen muukin hymysuinen Amerikkalaistunut Suomiolio, mutta eipä se haittaa.
Stay Awesome
-Iida
9. Pukeutuminen- To be fair, asun täällä kuvainnollisesti aika syvällä Kehä 3:sen ulkopuolella, joten tää ei todennäköisesti päde suurkaupunkeihin. Tai siis ei todellakaan päde, näin New Yorkissa niin tyylikkäitä ihmisiä että tuli ihan tippa linssiin. No mutta asiaan. Näiden mielestä meitsi pukeutuu tosi oudosti koska käytän mustia pillifarkkuja ja joskus mietin vähän mitä laitan päälle sen sijaan että vetäsisin aamulla koulun logolla varustetun miesten t-paidan päälle, sori. Nää tykkää myös hirveesti käyttää sinisiä farkkuja ja huppareita. Ei mitään väliä onko 10 astetta lämmintä vai -10'C, nää vetelee ympäriinsä huppareissa, takeista ei tietoakaan.
10. Tipit- Okei, ymmärrän että kun tarjoilijat saa pyöreesti liksaa 2,5 dollaria per tunti, suurin osa niiden tuloista tulee kuin tuleekin tipeistä, mutta jos meen kampaajalle leikauttamaan hiukset tai ostamaan kahvin huoltsikalta, tulee vaan paha mieli jos ei tyhjennä viimesiä käteisiä siihen ''Anna rahaa tai olet paha ihminen'' -purkkiin. Suomalainen hämmentyy kun siltä pyydetään ekstraa. On yllätysverot ja tipit, eihän sitä itselle jää mitään! (Huomatkaa koko postauksen lievästi sarkastinen sävvy, älkää olko liian tosikkoja.)
No mutta Jenkkiläisyyksistä... toisiin Jenkkiläisyyksiin. Eli kuten aikaisemmin jo maintiksinkin, on täällä hengailtu nyt jo melkeen 8 kuukautta, joka meinaa että mulla on vaan noin 2 kuunkiertoa jäljellä ja paniikki kasvaa. On niin paljon tehtävää ja nähtävää ja opittavaa. Melkeen jouluun asti mentiin sellaisella jillailuasenteella, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään että tämä koko ''elämä vuodessa'' kupla puhkaistaan kohta ja tulevaisuus odottaa. On kaikenlaisia velvollisuuksia ja se aikuisuuskin koputtelee oveen kohta. Hui.
Mun vuosi on ollut aivan mahtava. Tulee ikävä ihmisten avoimuutta ja sipsivalikoimaa. Oon tavannut niin hienoja tyyppejä ja saanut aivan mahtavia kavereita. Ne ei varmaan päästä mua edes lähtemään, ja pistäisin ne kaikki mun matkalaukkuun jos vain voisin. Mulla ei ole ollut mun perheen kanssa minkäänlaisia ongelmia ja ne on aivan huipputyyppejä. Olen tullut ekasta päivästä lähtien niiden kanssa toimeen paremmin kuin hyvin, enkä oisi voinut toivoa parempaa. On tässä varmaan kasvettukkin jonkun verran, ainakin leveyttä jos ei henkisesti. He he.
Kyllä sinne perämetsäänkin kuitenkin kaipaa aina välillä. On sitä Suomea oppinut arvostamaan aivan uudella tasolla. Sitä huomaa että on se suomalaisuus hakattu meitsiin aika syvälle. On ne mörököllit jotka välttelee toisiaan dösäreillä kuitenkin mun kansa. Ei tarvitse varoa sarkastisuutta niin kovin paljon ja lätkä ei koskaan mene päällekkäin koulun kanssa. Ja mun kaverit on siellä, tykkkään mun kavereista. Ne on intellektuellia porukkaa jotka tajuu mun väsynyttä läppää. Tai ei ehkä tajua, mutta ainakin kestää. Ja on mun äippä, iskä ja sisaruksetkin kuitenkin okei, että kyllä niitäkin olisi ihan mukava nähdä välillä. Ja sitten se suhteellisen looginen koulutusjärjestelmä ja kivat, kiinnostavat aineeta, ruisleipä, letut ja metsät. Täällä hengailen siis aikalailla aavikolla, ei täällä puut niin vaan kasva.
Stay Awesome
-Iida
